tiistai 17. marraskuuta 2015

Kokki, sisäkkö, puutarhuri, lastenhoitaja

Tuon tuosta tuttavat etsivät siivoojaa, lastenhoitajaa tai kotiapulaista, jolle kelpaisi osa-aikatyö tai joka voisi muuttaa asumaan heidän luokseen. Koska työteliään, luotettavan ja täsmällisen työntekijän löytäminen on arpapeliä, suosituksia pyydetään ystäviltä ja expat-ryhmien jäseniltä. Varakkaat työnantajat tarkistavat työnhakijan taustan nuhteettomuuden.  

Moderneissa huoneistoissa olen nähnyt pieniä palvelusväen huoneita, joissa kaukaa tulevat naiset asuvat. Työvoimakustannusten ollessa pienet perheen ei tarvitse olla järin varakas voidakseen palkata ulkopuolista apua, eikä kukaan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta arvostele ihmisiä, jotka haluavat helpottaa arkeaan. On hyvä muistaa, että limalaisten työpäivät venyvät liki poikkeuksetta pidemmiksi kuin keskivertosuomalaisella.

Ensimmäiseen taloudenhoitajaan törmäsin Huánucossa. Kakkutehdasta pyörittävä isäntäperhe paiski töitä melkein kellon ympäri, joten ruoanlaitto ja siivous oli vuoristosta kotoisin olevan lukutaidottoman naisen vastuulla. 

Nyt Limassa tuntuu kummalliselta asua talossa, jossa on näihin päiviin asti pesty pyykit käsin ja kylvetty viileällä vedellä mutta jossa taloudenhoitaja laittaa ruoan ja siivoaa puolestani. Jo vuosikausia anoppi ja poika ovat syöneet Villa María del Triunfossa asuvan I:n laittamaa aji de gallinaa ja causa rellena de polloa. Sänkyäkään ei tarvitse pedata tai irrotella kissankarvoja koristetyynyistä, koska tehokas sisäkkö hoitaa kaiken ammattitaitoisesti ja sutjakasti. 

Minulle suomalaisena on vaikeaa antaa vieraan ihmisen siivota sotkujani, kuten olen ennenkin kertonut. Hassulta tuntuu sekin, että joku kantaa sopan ja pääruoan eteeni ja tiskaa astiat lounaan jälkeen. Koska työnantajan rooli tuntuu yhtä epäluontevalta kuin kutittavat sukkahousut, tykkään rupatella ja kaveerata I:n kanssa. Olen iloinen siitä, ettei hän enää kutsu minua neidiksi vaan käyttää reippaasti etunimeäni. Juttelemme ruoasta ja sen hinnasta, I:n tyttären raskaudesta ja kotiväestäni Suomessa. Jos löydän hyviä tarjouksia, vinkkaan niistä I:lle, jonka tiedän arvostavan tietoa. Tuntuu luottamuksen osoitukselta, että tarvitessaan lisää astianpesuainetta, lattiavahaa tai ruokaöljyä I. kääntyy minun puoleeni eikä vaivaa rouvaa.

Meillä käy silloin tällöin myös puutarhuri, joka leikkaa hitaasti kasvavan nurmikon ja tekee muita hommia, joita varten meiltä puuttuvat työkalut. On edullisempaa ja helpompaa maksaa silloin tällöin palkolliselle kuin ostaa oma ruohonleikkuri. Kun ulko-oven edessä rehottava ihmeköynnös meinaa nielaista eteisen, soitetaan hätiin vanhus, joka ottaa kirveen kainaloon ja kipuaa puuhun. Mies ahertaa puoli päivää, ja hänen lähtiessään kukkaromme kevenee 55 euroa. 

En tiedä, mistä puunkaataja on löytynyt. On mahdollista, että mies on yksi niistä monista, jotka soittavat ovikelloa ja tarjoavat palveluksiaan tai koettavat myydä tuotteitaan. Meillä käy kaksi eri hunaja- ja siitepölykauppiasta, ja viikonloppuna kattilankorjaaja ja veitsenterottaja kyläili pitkästä aikaa. 

Monelle ulkomaalaiselle mahdollisuus ostaa kodinhoitoapua on yksi Perussa asumisen parhaita puolia. Omassa kotimaassa siihen ei olisi varaa eikä välttämättä uskallustakaan, koska jo satunnaisten siivouspalveluiden ostamista voi joutua selittelemään lähipiirille. Täällä en ole törmännyt kehenkään, joka esimerkiksi ajattelisi kotitöiden kuuluvan jokaisen naisen velvollisuuksiin raskaan työpäivän päätteeksi. Jos palveluyhteiskuntaa kohtaan esitetään kritiikkiä, se kohdistuu työnantajiin, joista osa yrittää riistää palkollisiaan, jotka eivät välttämättä ole tietoisia oikeuksistaan. Kun työnantaja huolehtii velvollisuuksistaan ja kohtelee työntekijöitä reilusti, kaikki hyötyvät.
Kun nurmikko pitää leikata tai pensasaita leikata, apuun soitetaan puutarhuri
Puutarhurin kärryt
Taustalla ihmeköynnös, joka sai tänään kyytiä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Työnhakua ja hämmästelyä eli ensimmäiset kuukaudet Suomen kamaralla

Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K...