Juuri kun alan huolestua, eikö paluushokki tulekaan, huomaan olevani väsynyt ja ärtynyt. Uusi kotikaupunki - lähinnä sen sekä töissä että kadulla päälle vyöryvät sosiaaliset ongelmat - tuntuu tympeältä. Joka puolella törmään alkoholismiin ja mielenterveysongelmiin. Nuoret eivät osaa käyttäytyä, ihmiset ovat yksin. Sataakin melkein koko ajan, ellei lämpötila laske melkein nollaan. Lokakuun alkupuolella! En ole ihan varma, selviänkö talvesta. Palelee koko ajan.
Syksyn pimeys käy päälle, ja aivoni heräävät vasta auringon noustessa. Ärsyttää, kun työkaveri sanoo, että kaamoksen selättäminen on asennekysymys ja "pitää vain lähteä ulos, siinä sitä piristyy." Käyn kävelemässä metsässä ja kadulla monta kertaa viikossa. Mielialaa se vähän nostaa hetkellisesti, mutta väsymys ei väisty mihinkään. Oma futon on paras ystävä, enkä haluaisi nousta siltä. Nukun kymmenen ja puoli tuntia, menen töihin ja neljä tuntia myöhemmin olen niin poikki, että sanon työkavereille vahingossa huomenta. Haluaisin paeta, mutten tiedä, minne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Työnhakua ja hämmästelyä eli ensimmäiset kuukaudet Suomen kamaralla
Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K...
-
Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K... -
Tämä näkymä on tullut kovin tutuksi. Hiljaista on. Tänään on tuntunut vaikealta pysyä sisällä, kun aurinko... -
Vuosi 2019 oli oikein mukava. Tammikuun vietimme Suomessa, josta palasin kuun viimeisenä päivänä. Aivan helmikuun alussa jatkuivat työt, ja ...
Tervetuloa kerhoon! Syysväsymys on täälläkin.
VastaaPoistaOsta, lainaa tms, kirkasvalolamppu. Mie aion, mutta oon ollut niin väsynyt, etten oo jaksanut käydä ostamassa. Hihi.
Lisäksi liikunta vähintään kolme kertaa viikossa muka auttaa.
Ja jotkut vitamiinit.
Ja valot päälle heti aamulla. Pimeässä ei saisi oleilla. Ja tietenkin, jos aurinko näyttäytyy, pitäisi heti mennä ulos.
Unirytmi pitäisi muka pitää tasaisena koko ajan ja ja ja
Pahinta on nuutunut olotila jatkuvasti. Ja ahdistus.
Mutta kai se niin on, että väsymykseen ei saisi jäädä kiinni.
Pitäisi pakottaa itsensä lenkille, ystävien pariin, edes hetkeksi. Ehkäpä sitten jossakin vaiheessa huomaa olevansa hetkittäin hereillä. En tiedä.
Aurinkohan siihen auttaa helpoiten. Että jos mahdollista, kirkasvalolamppua ja etelään matkustamisat.
Tsemppiä! Kerron, jos löydän jotain toimivaa...
Kiitos vinkeistä!
VastaaPoistaKatsotaanpa tuota listaasi... Herään joka aamu sarastusvaloon. Liikuntaa pyrin harrastamaan viikolla kolmena iltana viikossa, viikonloppuisin sitten enemmän. Vitamiineja kuluu kiitettävästi. Unirytmi on viikolla tasainen, koska kuukahdan yhdeksän, kymmenen aikaan. Ensi viikolla lähden käymään etelämpänä. Mitähän tässä vielä keksisi?
Voimia sulle, että saat ostetuksi kirkasvalolampun. :D Raportoi sitten tuloksista!
Toivottavasti se etelämpänä käyminen auttoi eikä masennus ota sinut enää hampaisiin. Auringonvaloa ja lämpöä riitti ainakin ;)
VastaaPoistaAuttoi se, valtavasti! Tällä viikolla ei ole ahdistanut yhtään. :)
VastaaPoistaSekin auttoi, että keskiviikko oli ensimmäistä kertaa tässä jaksossa peräti siedettävä päivä ja että liityin kuntoklubin jäseneksi. Liikunta ja infrasauna tekevät ihmeitä.