Elämäni Lahdessa ei ole ollenkaan hullumpaa. Viikonloppuisin reissaan tai saan ystäviä kylään, arkisin teen pitkää päivää työpaikalla ja jatkan hommia kotiin palattuani. Kämppikseni on valloittava persoona ja työkavereiden joukosta on löytynyt helmiä. Huomaan saaneeni takaisin murteen, jonka kadotin vuosia sitten.
Vaikka työ nielee valtaosan ajastani, se ei kuormita minua henkisesti juurikaan. Huomaan vuoden aikana tapahtuneen muutoksen ja kasvun parhaiten, kun vertaan nykyistä työminääni vanhaan, vaikka toki muutos oli alkanut jo ennen lähtöä, edellisessä erittäin mieluisassa työpaikassa. Yritän ymmärtää enemmän, päästää irti kaavamaisuudesta, olla avoimempi. Konfliktitilanteissa auttaa hurjasti se, että on kokenut jotakin paljon raskaampaa - ja vieläpä kaukana kotoa, vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä - ja selvinnyt siitäkin. En ota asioita kovinkaan henkilökohtaisesti enkä sotke työminää ja siviiliminää. Hyökkäykset ensin mainittua kohtaan eivät hetkauta jälkimmäistä.
Viime viikolla vaihdoimme saksalaisten kanssa listoja, jotka olimme laatineet asioista, jotka kotimaassa tuntuvat vuoden poissaolon jälkeen kummallisilta. Listoissa oli paljon samoja asioita. Huomiomme oli kiinnittynyt mm. seuraaviin seikkoihin:
- Ihmiset ovat kovin pitkiä ja valkoisia emmekä enää tunne itseämme jättiläisiksi.
- Liikennevaloissa on kahden sijaan kolme väriä.
- Kaikki on paljon modernimpaa, ja lähes jokaisella tuntuu olevan älypuhelin.
- Ilma on raikas eikä kaupungissa haise.
- Kaduilla ei kulje koiria vapaana, eikä koirankakkaa ja yllättäviä kuoppia joudu välttelemään kadulla kulkiessaan.
- Jalkakäytävät ovat leveät ja tasaiset.
- Luonto on vehreämpi ja vihreämpi.
- Kaikkialla on hiljaisempaa kuin Perussa, jossa mototaksit metelöivät.
- Autoilijat pysähtyvät yleisesti suojateiden eteen ja ottavat kevyen liikenteen huomioon. Kaduilla on autiompaa.
- Ruoka ja matkustaminen on todella kallista.
- Pimeä laskeutuu vasta hyvin myöhään.
- Suihkussa saa peseytyä kuumalla vedellä.
- Asunnot ovat siistejä ja ne pidetään hyvin puhtaina.
- Vessapaperi pitää muistaa heittää vessanpöntöön eikä roskikseen.
- Ihmiset pukeutuvat trendikkäästi. Erilaiset alakulttuurit kukoistavat.
- Palkka maksetaan täsmällisesti ajallaan ja koko elokuun palkan saattaa saada hyppysiinsä jo kuun 15. päivä.
- Ihmiset valittavat ja kritisoivat paljon.
- Kadulta ei voi ostaa juotavaa kuten hedelmämehua.
- Taskuvarkaita ei tule murehtineeksi.
- Emme enää ajattele olevamme eurooppalaisia vaan saksalaisia tai suomalaisia. Perussa olin havainnut, että globaalistihan minä ja ystäväni edustimme käytännössä yhtä ja samaa kulttuuria.
- Yhtäkkiä on mahdollista liikkua yksin lähes missä ja milloin vain, eikä päiväsaikaan tarvitse miettiä, onko alue turvallinen.
- Elämä tuntuu helpolta, kun jakaa saman kielen ja kulttuurin lähes jokaisen vastaantulijan kanssa. Väärinymmärryksiä sattuu huomattavasti harvemmin.
- Monet ihmiset kävelevät kadulla nopeasti ja ohittavat minut.
- Ihmiset juovat alkoholia julkisesti ja etenkin Lahdessa näkee paljon naisalkoholisteja.
- Ihmiset kiroilevat jatkuvasti.
- Ihmiset voivat hymyillä vastaantulijoille, mutta he eivät tuijota, viheltele tai huutele perään juuri koskaan.
- Jopa "köyhillä" ihmisillä on luksustuotteita, joita Perussa ei nähnyt keskiluokkaisilla.
- Nuoret eivät kunnioita vanhuksia samalla tavalla kuin Perussa.
- Lapsia on tooooooodella paljon vähemmän.
- Ihmiset ovat harvoin myöhässä, ja huomaan olevani itse se, joka saapuu viimeisenä tapaamisiin.
- Ystävät haluavat lyödä treffien päivän ja kellonajan lukkoon usein jo pari viikkoa ennen tapaamista.
Vaikka jokainen meistä kaipaa Perua jollain tapaa, aloitimme kaikki uuden ja mielenkiintoisen elämänvaiheen, josta olemme innoissamme. Kirjoitin tytöilleni, että vaikka teidän nuorempina varmasti oli tarkoitus kasvaa vuoden aikana enemmän kuin minun, koen silti kehittyneeni ja kypsyneeni ihan samassa määrin kuin tekin.
Niin, en tiedä paluushokista paljoakaan. Se varmaankin riippuu ihmisestä...Se voisi olla jotain, joka hiipii pikkuhiljaa...Ja se voisi olla jotain sellaista, joka iskee päälle kausittain...
VastaaPoistaTosi mahtava kuulla siun löytäneen työminän ja siviiliminän erot! Se auttaa työssäjaksamista niin paljon. Mie olen tajunnut asian jo kauan sitten, pääasiassa teoriassa. :)Se vuoden tiukka päikkärikeikka auttoi erottelemaan noita toisistaan, silti miulla on paljon oppimista.
Ja niin sen pitäisi mennä, että työt aiheuttaisivat sellaista tervettä väsymystä. :) Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan. :)
Ymmärsin, mitä tarkoitit. :)
VastaaPoistaAnteeksi, että hieman kesti julkaista kommentit. Puolukkamehässä huomasin uudet kommentit ja luin ne. Enpä sitten muistanut julkaista, kun pääsin taas läppärin ääreen.
Luulen, että miulla nuo shokit vyöryvät päälle kausittain. On huonoja päiviä, joina väsyttää eikä jaksa systeemin oikkuja. Se kyllä auttaa älyttömästi, kun keskittymällä keskittyy niihin kulloinkin paikan parhaisiin puoliin ja nauttii niistä täysin siemauksin. Jotkin muut asiat voivat aiheuttaa ärtymystä, mutta positiiviseen keskittyminen pitää negatiiviset tunteet taka-alalla.