Havaintoja

Olen viime aikoina huomannut seuraavat seikat:

- Haisen pahemmalta kuin koskaan joutuessani työskentelemään raa'an kalan ja lihan haisussa.
- Peru tuhoaa hampaani; ensimmäistä kertaa elämässäni karies kiusaa mua. Kun ottaa huomioon vuoden aikana kohtaamieni vitsausten lukumäärän, en tosin ollut kovin yllättynyt tästä uusimmasta.
- Kun Wlan ei toimi, ongelman ratkaiseminen espanjaksi on työlästä. Kaiken kaikkiaan ongelmaa on yritetty selvittää kolmella eri kielellä, toistaiseksi tuloksetta.
- Hippi voi nauttia perjantaina thairavintolan suussasulavasta tofusta ja maapähkinäkastikkeesta ja mennä lauantaina poikien kanssa baariin katsomaan tappelua.
- Kestän kylmyyttä huomattavasti huonommin kuin Suomessa, joten ostin jo pipon tai oikeastaan kaksi viikonloppua varten, lähdemmehän silloin maaseudulle lähes 3 500 metriin. Lehmät, sika, lampaat, juusto ja maan paras jogurtti, täältä tullaan!
- Serpost pystyy toimittamaan paketin Andien perukoille nopeasti, eikä tulli onneksi avaa jokaikistä lähetystä. Uusi ennätys on kaksi viikkoa.
- Jos joku järjestää juhlat, ruokana on AINA paistettua kanaa ja ranskalaisia perunoita. Lahjaa ei usein edellytetä.
- Olen lukenut Perussa enemmän uusia ja uudehkoja kotimaisia romaaneja kuin olisin lukenut samassa ajassa Suomen maaperällä. Kiitokset mesenaateille! Palautan kyllä opukset.
- En ala kirkua tai huutaa, jos jalkojeni yli yhtäkkiä pyyhältää lihava rotta.
- Luovuttuani omasta (A-kallion) kodista huomaan saaneeni pari uutta kotia ja - uskallan ehkä sanoa näin - perhettä. Allekirjoitan siis täysin väitteen, että ihminen saa sen, mistä luopuu.
- Pomo on jo kahdesti kehunut silmiäni, ja viimeksi tavatessani olinkin reina, en vain preciosa. Näinköhän tuollainen ylitsepursuava käytös menisi läpi, jos hän oli vastakkaista sukupuolta.
- Ajatus Suomeen paluusta ei ahdista, vaan huomaan inspiroituvani työhakemuksen kirjoittamisesta. Ensimmäistä kertaa CV:n ja vapaamuotoisen hakemuksen pykääminen on hauskaa eikä tunnu pakkopullalta. Mitä ihmettä?