viimeisen viikon aikana. Huaraziin, Kolumbiaan, Tarapoton sademetsiin, Bostoniin, Trujilloon.
“Entä sinä?” “No, me mennään La Molinaan!” selitin yhtä innoissani kuin hekin. Uusiseelantilainen ystäväni R. kysyi, aiommeko jossain välissä poistua Limasta, ja vastasin, että emme. Jos tätä pakopaikkaa eli kakkosasuntoa ei olisi, olisin toivonut meidän matkustavan jonnekin, etenkin kun uusi polvileikkaus lähestyy ja nyt pitää nauttia liikuntakyvystä, jonka pian taas menettää useiksi
viikoiksi.
Viikonlopputalo on kuitenkin minulle nyt kuin kesämökki, kaikesta hälystä ja stressistä vapaa
saareke, jossa oleilu vastaa rentouttavinta lomaa. Teen jo sujuvasti eron Liman (ruuhkat, stressi) ja La Molinan (rauha, tila) välille puhuessani viereisistä kaupunginosista. Mikään varsinainen aktiiviloma tämä ei kuitenkaan ole ollut, ellei siivoilua ja jatkuvaa pientä puuhailua lasketa, mutta joskus on hyvä voida pysähtyä täysin, ja tämä on ainoa paikka Limassa, jossa se onnistuu. Tämä on myös ainoa tila, joka on vain meidän, jota emme joudu koko ajan jakamaan muiden ihmisten kanssa. (Vain lauantaisin piha täyttyy pienistä psykologin asiakkaista.) Nyt kun naapureilla ei ole viikkoon ollut yksiäkään kovaäänisiä karaokebailuja, olen nauttinut vielä tavanomaista enemmän.
Lomapäiviin on mahtunut pari pientä maanjäristystä, ystävien ja suvun vierailuja, yksi kuukauden ikäinen vauva, nurmikonkastelua, visiitti Surcoon (sinne Limaan), kävelyä jalkakäytävättömillä kaduilla, kultamitali, kahden tunnin aamupaloja, uuden tietokoneen osto, suloinen yliannostus Curb Your Enthusiasmia, kaupassakäyntiä ja paljon grillaamista ja ruoanlaittoa, johon minulla ei yleensä ole aikaa eikä mitään kiinnostusta. Nyt olen päässyt hääräämään isossa ja ikiomassa keittiössä olen huomannut, että neljä vuotta jaettuja keittiöitä, kommuunielämää ja monen sukupolven rikkaiseloa samojen seinien sisällä ei ole suorastaan innostanut tarttumaan veitseen ja soppakauhaan.
Huomenna pakataan kimpsut ja kampsut, siivotaan ja palataan kotiin. Kaukaa viisaana olen jo suunnitellut ensi viikon tunnit, jotta laskeutuminen lomalta töihin olisi mahdollisimman kivutonta. Jos hyvin käy, ensi viikonloppuna päästään myös sille reissulle, joka lomasta jäi puuttumaan, sillä miehen ystävä on menossa naimisiin Oxapampassa ja meidätkin on kutsuttu,
 |
| Tänään savustettiin possua auringonpaisteessa |
 |
| La Molinassa ei ole välitetty rakentaa jalkakäytäviä, sillä jokaisella asukkaallahan on kuitenkin oma auto, jolla he liikkuvat kaikkialle |
 |
| Ennen kansallispäivää kadulla myytiin lippuja |
 |
| Naapuri liputtaa |
 |
| Kun uskaltautuu ulos portista, saattaa törmätä esimerkiksi kiertävään veitsenteroittajaan, joka soittaa huilua |
 |
| Talvikukkia |
 |
Olipa mukava lukea kuulumisistasi! Paljon jää tietysti vielä askarruttamaan. Kuten esimerkiksi: mikä ihmeen kultamitali? :) Voikaa hyvin!
VastaaPoistaIsompi A. voitti mestaruuden nage-no-katassa parinsa kanssa. Kiitos! Eilen alkoi meillä molemmilla kurkkukipu ja tänään särkee päätä, joten huominen töihinpaluu on ajatuksena tylsä, koska töissä vaivat vain pahenevat, mutta eiköhän tässä jakseta sinne sairauslomaan asti pinnistellä. :D Noin kolmen viikon päästä poistetaan polvesta ne osaset, jotka sinne laitettiin polvilumpion hajotessa.
PoistaVoi rakas La Molina. <3 Asuin siellä 9 kuukautta, ja se todella on paras paikka Limassa. :-)
VastaaPoistaAsustelitko lähellä maatalousyliopistoa vai muistanko väärin? Me asutaan suhteellisen lähellä lagunaa, Molicentrosta jonkin matkaa eteenpäin.
PoistaMirafloresissa asuvat kaverit kävivät eilen kylässä ja kertoivat, että heillä oli selvästi viileämpää. Täällähän myös aurinko paistelee tuon tuosta talvellakin, ja ilma ei ole läheskään yhtä kosteaa kuin lähempänä merta, mikä itselleni on todella tärkeää. Hengityselimeni eivät tahdo kestää kosteita asumuksia ja pölypunkkeja yms. ihania lieveilmiöitä. :P
Asuin ihan lähellä San Martín de Porresin lääketiede- ja lakikampuksia!
PoistaOkei, siis siellä Molina Plazan takana. :)
Poista