Elämän pienistä hienoista puolista unohtaa helposti mainita. Tänä iltana muistin, miksi asuminen Vista Alegressa on niin rentoa.
Yhdeksältä illalla tein havainnon, ettei meillä taas vaihteeksi ole muuta syötävää kuin pari päivää vanhaa lounasta, aji de gallinaa. Maukastahan se on, etenkin kanaruoaksi, mutten vain ole tottunut syömään samaa ruokaa päivän jokaisella aterialla kuten paikalliset. Niinpä nappasin rahapussin taskuun ja lähdin kauppaan. Portilla muistin, että päälläni olivat pyjaman housut ja yläosana tahrainen yöhuppari. Mitä niitä vaihtamaan, sillä kukaan ei tuijota tai paheksu, vaikka näyttäisin miltä. Lähikaupan (friendly shopin, kuten sitä kutsumme) henkilökunta on aina yhtä kohteliasta. Edes kammattuina kauppaan tulevien muiden asiakkaiden ilme ei värähdä.
Kiitos perulaiset, ettette halveksi tai katso nenänvartta pitkin. Edes te teinitytöt ette tähän paheeseen sorru.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Työnhakua ja hämmästelyä eli ensimmäiset kuukaudet Suomen kamaralla
Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K...
-
Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K... -
Tämä näkymä on tullut kovin tutuksi. Hiljaista on. Tänään on tuntunut vaikealta pysyä sisällä, kun aurinko... -
Vuosi 2019 oli oikein mukava. Tammikuun vietimme Suomessa, josta palasin kuun viimeisenä päivänä. Aivan helmikuun alussa jatkuivat työt, ja ...
Jännää. Rentouttavaa...Hämmentävää. Onko alueella niin paljon kaikenlaisia ihmisiä, että kaikkeen on totuttu? Todellinen suurkaupunki siis..
VastaaPoistaEn sanoisi, että on kaikenlaista väkeä. Aika monet asukkaista ovat kuitenkin asuneet näillä kulmilla koko ikänsä ja asujaimiston melko vähäinen vaihtuvuus varmaan lisää yhteisöllisyyden tunnetta. Se ilmenee mm. tapana tervehtiä muita kadulla kulkijoita. Naapurit tunnetaan ja ihmisten annetaan olla sitä mitä ovat.
Poista